Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Mataralla toimii erilaisten yhdistysten lisäksi melkoinen määrä erilaisia hankkeita, kuten PAIKKOverkko. Rahoittajia on useita STEA:stä ESR:ään ja muihin eurooppalaisiin rahastohankkeisiin. Lisäksi osa toimii kansallisen rahoituksen turvin. Yhdistysten kehittämistoiminta olisikin varsin suppeaa ilman näitä julkisia rahoitusmuotoja. Osa hankkeista vaatii myös kuntien mukana olemista – ison osan kehittämisestä kustantavat erilaisten rahoitusmuotojen edellyttämänä myös kunnat ja muut toimijat.

PAIKKOverkko on Euroopan Sosiaalirahaston ELY-keskuksen kautta rahoittama hanke, jossa merkittävä osa rahoituksesta tulee kunnilta ja kolmannen sektorin toimijoilta. Onpa mukana joitakin yrityksiäkin. Hankkeen kautta pyritään osaamistodistuksen avulla helpottamaan tekemällä oppivien koulupolkua niin, että tekemällä voi kehittää osaamistaan jo ennen opiskelujen aloittamista. Tavoitteena on vahvistaa tätä osaamisen tunnistamista niin, että ammatillisen koulutuksen uudistuessa tulevina vuosina suuri osa opiskelemaan hakeutuvista voisi esittää osaamistodistuksen, jonka avulla henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen olisi helppoa.

PAIKKO osaamistodistus perustuu ammatillisen peruskoulutuksen tutkintojen perusteisiin ja tarkemmin niissä määriteltyihin ammattitaitovaatimuksiin. Näitä ovat opetusalan henkilöstön lisäksi olleet laatimassa työnantajien ja työntekijöiden edustajat, joten ne pohjautuvat alalla omaksuttuihin yleisiin käytäntöihin. Kaikkien osapuolten kannalta on hyvä, jos osaamistodistuksen avulla voidaan koulutuspolkua suoristaa ja lyhentää.

Työmme koostuu yhteistyöstä hyvin erilaisten toimijoiden kanssa. Milloin joudumme pellolle tai navettaan, milloin konepajaan. Iloksemme vierailemme myös oppilaitoksissa ja seminaareissa, joissa käymme kertomassa osaamisen tunnistamisen ilosanomasta erilaisille yleisöille. Tänä syksynä ovat vuorossa mm. Kainuun sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistämisen päivät Kuhmossa, Pohjoisen Suomen tuetun oppimisen päivät Oulussa, Synergia-seminaari Hämeenlinnassa – ja onhan noita.

Hanketyön parhaita puolia on hyvät yhteistyökumppanit, muuntuva ja monipuolinen työ ja itsenäisyys. Matarassa hyvä työyhteisö kruunaa vielä kaiken. Ongelmiin löytyy ratkaisu usein yhteisessä kahvipöydässä tai ainakin ongelmasta kertominen puolittaa ongelman. Suuri asia on myös toisten saavutuksista iloitseminen ja toinen toisensa tukeminen muissakin kuin työasioissa. Itsenäisyys ei näin pääse kehittymään yksinäisyydeksi – ja sitä vartenhan tämä koko Matara on olemassakin.

Susanna Uusitalo
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry
Projektipäällikkö, PAIKKOverkko-hanke

Bingo-kone

”48, 56, 9, 19…” kaikui Mataran aulassa, kun Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry: yhteisökoordinaattori Minna Rajalin luetteli bingoemännän roolissa numeroita. Matarassa pelattiin rentoa juhannusbingoa. Tilaisuus oli avoin kaikille ja paikalle olikin saapunut viitisentoista innokasta pelaajaa. Myös osa Mataran työntekijöistä oli mukana pelaamassa. ”Olen täällä nyt ensimmäistä kertaa” kertoo Satu-Maria Virtanen, Jyvässeudun Invalidit ry:n puheenjohtaja. ”Tämä on rempseä tilaisuus”, hän toteaa.

Myös KYT:n kehittämispäällikkö Tiina Sivonen oli mukana ensimmäistä kertaa ja yllättyi suuresti saadessaan bingorivin täyteen. Bingon saatuaan, se tarkistettiin tuomareiden silmien alla. Voittajat saivat suun makeaksi, sillä palkintoina oli ainakin lakua. Sivonen tietää kertoa, että Mataran bingoissa väkiluku vaihtelee. ”Bingot ovat avoimia kaikille pelailusta kiinnostuneille, ei tarvitse olla muuten mukana Mataran toiminnassa tai töissä täällä” sanoo Minna Rajalin. ”Bingoilu on hyvää aivojumppaa kaikille”.

Seuraava Mataran bingo on järjestetään 25.10. ja JouluBingo on tulossa jouluviikolla.

Tuukka Eskelinen, harjoittelija
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry

Kun aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä, muistin hämärästi katsoneeni yhden televisiomainoksen nuoresta ihmisestä, joka kertoi yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista ja siitä, että miten muut ihmiset yrittävät auttaa. Hän sanoi, että yksinäisyys on niin sanottu väliaikainen tauti, joka ei poistu tuomalla toisia ihmisiä tutustutettavaksi. Televisiomainoksen nuoren sanoma viestii kaiketi siitä, että ihmisten määrä ei korvaa laatua. Yksikin ihminen riittää seuraksi yksinäiselle.

Yksinäisyys ei katso ikää, vaan se puhuttelee nykyään monia Suomen kansalaisia nuorista parikymppisistä yksinäisiin kotiäiteihin sekä mummoihin ja vaareihin. Aiheesta toukokuun Mataran aamukahveilla olivat puhumassa kolme asiantuntijavierasta: Sirpa Pekkarinen Yhdessä ei olla yksin -hankkeesta, ystävätoiminnasta vastaava toiminnanohjaaja Päivi Polvi Punaisesta Ristin Jyväskylän osastosta, ja aktiivieläkeläinen Olli Lehtonen, joka toimii vapaaehtoisena Punaisessa Ristissä ja vetää Miesten ystäväpiiriä.

Vanhojen ihmisten yksinäisyys ei ole ainoa huolenaihe nyky-yhteiskunnassa: nuoret ottavat yhteyttä, ja syynä voi olla esimerkiksi muutto opiskeluiden perässä Jyväskylään ja tukiverkoston puute.”, muistutti Polvi ja kertoi, että Punaisen Ristin ystävätoimintaan tulee yhä enemmän yhteydenottoja nuorilta opiskelijoilta, jotka eivät Jyväskylään muutettuaan tunne oloaan kotoisaksi ja haluavat laajentaa tukiverkostoaan ystäväpiirin toiminnan avulla.

Vapaaehtoiseksi ystäväksi lähteminen onkin yksi hyvä tapa lähteä lievittämään yksinäisyyttä. ”Molemmat osapuolet saavat esittää toiveita ystävän suhteen, minkä pohjalta yritämme löytää toisilleen sopivat ystävysparit.” Tavallisin ystävyspari on Polven mukaan nuori opiskelija ja kaupunkilaismummo. Muualta Jyväskylään muuttaneet opiskelijat hakevat pirteää ikäihmistä, joka on perillä Jyväskylän toiminnasta ja tapahtumista. ”itseasiassa ikäkään ei ole este ystävyydelle ja monien ystäväparien ystävyys onkin muuttunut todelliseksi ystävyydeksi”, Polvi iloitsee.

Lehtosen mukaan miehet eivät helposti lähde mukaan ryhmätoimintaan. Siksi hän perustikin vain miehille tarkoitetun ystäväpiirin. ”Naisten yksinäisyys huomataan nopeammin ja naiset ovat avoimempia hakemaan apua. Miehille avunpyyntö on suurempi kynnys kuin naisille.”, kuvaili Lehtonen. Miesten ystäväpiiri kokoontuu Punaisen ristin Sammonkadun tiloissa. Ryhmässä käy paljon omaishoitajamiehiä, sillä yksinäisyys korostuu silloin, kun toinen osapuoli ei sairautensa vuoksi kykene pitämään seuraa.

”Pienillä teoilla on merkitystä, esimerkiksi kadulla vastaantulijan tervehtimisellä”, muistutti Pekkarinen, joka luotsaa Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen juuri startannutta Yhdessä ei olla yksin -hanketta. ”Kaikki eivät löydä apua, mutta pienetkin teot voivat auttaa yksinäistä kestämään arkea”. Eräs mies yleisöstä totesikin olleensa yllättynyt, kun häntä tervehdittiin hänen tullessa paikalle. Aito kohtaaminen, pienikin, on tärkeää. Polvi luki vastaavanlaisen esimerkin ystäväparitoimintaan osallistuneen henkilön kokemuksesta. Hänelle on suuri merkitys sillä, että ihmisiset jäävät juttelemaan kadulla. Tästä huomaa, kuinka helppoa on pienellä eleellä ja teoilla tehdä yksinäisen päivästä edes hiukan parempi ja sosiaalisempi. Itsekin olen huomannut, että ventovieraiden ihmisten kanssa kadulla on helpompi jäädä juttelemaan varsinkin, jos vastaantulijalla on koira, joka haistaa vaatteistani omat koirani.

Aamukahvien aihe tuntui puhututtavan ja kahvittelijat kommentoivat asiantuntijoiden puheenvuoroja runsaasti. Yhdessä todettiin, että vaikka ympärillä on sosiaalista toimintaa, voi silti kokea olevansa yksin. Yksinäisyys on ihmisen itsensä kokema tunne, ja se voi ilmetä monessa eri muodossa: parisuhteessa, sinkkuna ollessa, työelämässä, työttömänä. Parisuhteessa esiintyvästä yksinäisyydestä ei vain puhuta yhtä aktiivisesti, kuin yksin elävien yksinäisyydestä. Pekkarinen toi esiin myös digiyksinäisyyden käsitteen. Maailman koko ajan digitalisoituessa etenkin vanhukset tarvitsevat apua hoitaessaan asioitaan. Avun pyytäminen voidaan tuntea häpeällisenä, mikä johtaa helposti yksinäisyyteen ja avuttomuuteen. Esimerkiksi ystävätoiminnassa ystävä voi auttaa vanhusta käyttämään digilaitteita.

Täytyy muistaa, että digitalisoituminen ei korvaa todellista ystävää. Tähän pätee aamukahvien lopuksi aforismilaatikosta ottamani mietelause: ”Uskollisen ystävän näkeminen rinnallaan vastoinkäymisen hetkellä tuottaa enemmän mielihyvää, kuin kirkas taivas merimiehille.”

 

Tuukka Eskelinen, harjoittelija
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry

Torstaina 20.4. 2017 Jyväskylän Monikulttuurikeskus Glorian kaikki 38 maahanmuuttajaopiskelijaa keskeyttivät suomen kielen opintonsa hetkeksi, kun sisään tulivat Jyväskylän sinfonian puhallinsoittajat. Vaskikvartetissa soittivat käyrätorvea Jussi Järvenpää sekä Juha Keskinen ja trumpettia Zoltán Kövér ja Mailis Ben Romdhane.

Esitys oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja piristävä opiskelu- ja työpäivän katkaisija. Sinfoniaorkesteri soitti kahdenkymmenen minuutin kestoisen esityksen, jossa kuultiin pieniä otteita klassisesta oopperamusiikista, kuten Mozartin Taikahuilusta ja Händelin Rinaldosta. Muokkauksen alle oli myös joutunut kappale nimeltä Summertime, josta Youtubesta löytyy useita eri variaatioita. Muutaman kappaleen jälkeen Jussi Järvenpää esitteli lyhyesti käyrätorvea ja muita puhallinsoittimia Glorian väelle.

Sinfoniayhtye esiintyi myöhemmin Glorian jälkeen Jyväskylän keskustan ostoskeskus Kolmikulmassa. Yleisesti ottaen sinfoniaorkesterin motivaationa toimi On the move –viikko, jonka tarkoituksena oli tuoda musiikin iloa Jyväskylässä asuville paikkakuntalaisille. Viikon aikana sinfoniayhtye esiintyi pienryhmissä ympäri Jyväskylää. Kukin esityksistä kesti noin kaksikymmentä minuuttia. Esityksiä pidettiin huhtikuun puolessa välissä muun muassa Jyväskylän kirjastoilla ja kaupunkimme matkakeskuksessa sekä keskussairaalan osastoilla.

Jyväskylän sinfonian kotisivuilta käy ilmi, että tarkoituksena on tehdä On the move –viikosta musiikin täytteinen piristys ja perinne osaksi kaupunkimme arkea.

Tekstin kirjoittaja Tuukka Eskelinen, harjoittelija
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki
Musiikillinen tauko Glorian suomen kielen opiskelijoilla
Kuva Johanna Marttinen