Olin vielä koulussa, varmaan lukiossa, joko hissan tai äikän tunnilla, kun puheeksi tuli ajan henki. Siis se, mikä määrittää kaiken, vaikka on näkymätön, hajuton, mauton eikä todellakaan käsin kosketeltava. Asenteeksikin sitä voisi sanoa. Asennehan ratkaisee, aina.
Voittekohan mitenkään ymmärtää sitä helpotuksen määrää, mitä nykyään työssäni koen? Ajan henki tai asenne maaseutua kohtaan on muuttunut rapiat 180 astetta. Kylät ovat pysyneet paikoillaan, kaupungit ovat pysyneet paikoillaan, mutta silti ne ovat muuttuneet muultakin osin kuin kuntarajoiltaan - asenne niihin on muuttunut. Valtamediat eivät enää toitota eheytyvää kuntarakennetta ja rakennuskonsernit tee propagandavideoita siitä, kuinka kaikki on paremmin kasvukeskuksissa. Enää minun – eikä kollegojeni – tarvitse joka käänteessä muistuttaa, että edelleen suuri osa suomalaisista asuu maaseudulla, tai että totta puhuen me kaikki asumme, jos vaikka Keski-Euroopankin maihin verrataan. Nykyään kyliltä kysytään mielipidettä, pyydetään mukaan. Tämä kaikki siksi, että voima vaatii vastavoiman - yksioikoinen keskittäminen sai liikkeelle vastavoiman, jonka pandemia teki näkyväksi ja vahvisti sitä. Ihmiset äänestävät jaloillaan, sillä työ ei enää välttämättä sido yhteen paikkaan, yhä useammalla on varaa (tai pakko) asua useammassa paikassa kausittain tai sitten on vaan ymmärretty, että maaseudun rauha on itselle juuri se omin ympäristö. Tai sekä että – monipaikkaisuus on aikamme ilmiö siinä mielessä, että nyt se on huomattu, tunnistettu ja todistettu, vaikka kautta aikojen meillä on ollut kausityöntekijöitä oravannahan metsästäjistä elonkorjuun kautta Lapin turistisesongin työntekijöihin. Ja mikä parasta; toinen ei ole toistaan parempi, vaan sekä kaupungin että maaseudun hyvät ja huonot puolet nähdään sellaisina kuin ne ovat.
Olo on kuin uimarilla, joka vastavirran asemesta saa pulikoida rauhassa myötävirran mukana. Ja arvatkaas mitä!? Huomaan, että sillä energialla, mikä vapautuu, kun ei puolustusasemia tarvitse koko ajan pitää, saa aikaan vaikka mitä. Iloitsen myös siitä, kuinka kylät itse ovat kuin uudelleen huomanneet oman arvonsa – yhteisöllisyyden; toisista ja ympäristöstä huolehtimisen, turvallisuuden, metkat ideat ja maalaisjärkisen toiminnan. Näihin voi käydä tutustumassa - ja haistelemassa ajan henkeä - vaikka Avoimet kylät päivän tapahtumassa lauantaina 11.6.2022, jolloin kylät taasen kutsuvat kylään. Ohjelma ilmestyy 1.6.2022 www.avoimetkylat.fi –sivulle.
Tervetuloa!
Reena Laukkanen-Abbey
kyläasiamies
Keski-Suomen Kylät ry