Kotopaikka- ja Yhdessä enemmän -hankkeissa kehitettiin räätälöityjen koulutusten ja mentoriryhmätoiminnan avulla maahanmuuttajia ohjaavien toimijoiden monikulttuurisuusosaamista. Yksi toivotuimpia koulutusteemoja on ollut monikulttuurinen kohtaaminen ja vuorovaikutus. Kohdekunnissa toivottiin, että erityisesti maahanmuuttoon liittyviä käsitteitä ja interkulttuurista kompetenssia avataan.
Monikulttuurisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen keskusteluttajina ja kouluttajina kohdekunnissa toimivat kotoutumissuunnittelija Tiia Ollikainen ja Sara Robinson-Moncada (Yhdessä enemmän –hanke, Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry.) sekä lehtori Ulla Koukkari-Anttonen (Kotopaikka-hanke, Gradia Jyväskylä). He kokosivat yhteen 10 mielenkiintoista asiaa jokaisen oman kulttuurisen ajatushatun sisälle pohdittavaksi:
- Näytä, näe ja arkipäiväistä moninaisuutta
Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n mukaan moninaisuudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella ihmisellä on lukemattomia ominaisuuksia, taustoja ja rooleja. Moni meistä kuuluu eri ryhmiin, jotka liittyvät esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosioekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin. Moninaisuuden huomioiminen tarkoittaa ihmisen identiteettiin kuuluvien erojen kunnioittamista turvallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä. Jokaisen olisi tunnettava itsensä tervetulleeksi ja kunnioitetuksi sellaisena kuin on.
Vapaaehtoistoiminnan vaikutusta vapaaehtoisten hyvinvointiin on tutkittu ja tulokset puhuvat sen puolesta, että vapaaehtoistoiminnalla on lukuisia myönteisiä vaikutuksia vapaaehtoisen hyvinvointiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt vapaaehtoistoiminnan vaikutus sen palveluita tarvitsevalle henkilölle. Mikä vapaaehtoistoiminnassa on tärkeintä sen asiakkaalle? Miten asiakas suhtautuu siihen, että häntä saattaa auttaa joka kerta eri henkilö? Halusimme Vaparissa selvittää vapaaehtoistyötä vastaanottavien henkilöiden kokemuksia ja toiveita palveluihin liittyen.
Haastattelin kolmea kerta-avun asiakasta. Näitä kolmea asiakasta yhdisti se, että he olivat saaneet vapaaehtoistoiminnan palveluita useita kertoja ja useilta eri henkilöiltä. Heidän kaikkien oli myös vaikeaa, tai ainakin turvatonta, liikkua ulkona yksin. Haastateltavien taustat ja elämäntilanteet olivat hyvin erilaisia, mutta vastauksissa nousi esiin samoja piirteitä. Jokainen haastateltavista kertoi olevansa hyvin tyytyväinen saamiinsa vapaaehtoistoiminnan palveluihin.
Mitä sinä osaat? Mitä osaat paremmin kuin muut? Onko osaamisesi ammatillista? Miten hyödynnät osaamisesi? Osaatko kertoa siitä hakemuksessa, haastattelussa tai kavereille?
Suomalaiset ovat usein kitsaita kertomaan omasta osaamisestaan – siis kehumaan itseään. Johan se vanha kansakin sanoo, että ”omakehu haisee”. Tämän päivän rekrytointitavat vaan ovat sellaisia, että olisi hyvä oppia aikanaan kehumaan itseä ja omaa osaamista. Sehän on niin, että työnhakijan tehtävä on antaa mahdolliselle tulevalle työnantajalle mahdollisimman positiivinen kuva itsestään. Työnantajan tehtävä on sitten miettiä sitä, kuinka hänen ongelmansa ratkeaa tuon osaamisen varassa. On huomattavasti helpompaa kertoa omasta osaamisestaan, jos käytettävissä on jonkinlainen tukisanalista tai todistus. Onkohan tämä se syy, miksi Suomessa kiinnitetään niin suuri huomio työ- ja koulutodistuksiin? Kun muuten kuva osaamisesta jää kovin suppeaksi.
Joulun ja vuodenvaihteen muodostama lepotauko tuo tarpeellisen katkaisuhoidon toimeliaisuuden putkeen! Joulun rituaaleista suoriuduttuani itsellänikin oli mahdollisuus paitsi viettää levollista aikaa läheisteni kanssa ja ulkoilla kauniissa talvimaisemissa, myös aikaa ajatella ja lueskella kirjoja ja katsella maailmanmenon uutisointia kaikessa rauhassa.
Ilahduttava uutinen saatiin jo ennen joulua, kun hallituksen tavoittelema 72 prosentin työllisyysaste toteutui. Sadasta työikäisestä suomalaisesta 72 on siis töissä! - Samaa sataa työikäistä suomalaista kohden on tosin huollettavana 60 lasta tai eläkeläistä. Lisäksi tämä ns. huoltosuhde on ennusteiden valossa kulkemassa huonompaan suuntaan väestön ikääntyessä.
Meillä on nyt 150 000 työpaikkaa enemmän kuin vuoden 2016 alussa, se lienee laskelmiin perustuva fakta. Keski-Suomi oli pitkään pitkäaikaistyöttömien suhteen maan heikoimpien alueiden joukossa. Nyt kuitenkin myös tämä kehityssuunta on kääntynyt parempaan. Jyväskylän kehitystrendi on niin ikään parantunut. Kotikaupunkimme pärjää suhteellisen hyvin verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin.
