Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Mutta entä, jos en osaa kieltä riittävästi? Entä jos en aivan tarkkaan tiedä oikeuksiani: Saako juuri minä äänestää? Voinko liittyä erilaisiin yhteisöihin tai yhdistyksiin? Saanko asettua ehdolle? Saanko ilmaista kantani, vaikka epäilisinkin tietojani päätösasiassa? Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on kyllä!

Kyllä, mutta miksi juuri minun tulee saada vaikuttaa työ-, opiskelu- ja harrastuselämässä? Miksi minun pitää voida toimia kunnallisella, tulevalla maakunnallisella tasolla ja jopa valtakunnallisestikin? Minun, joka olen vasta maahan tullut tai jo kauan täällä asunut, tai minun, joka kuulun kansallisvähemmistöön, ns. vanhaan vähemmistöön tai vaikkapa maamme alkuperäiskansaan.

Kaikkien meidän pitää päästä päättämään siksi, että vain aktiivinen toimijuus ja osallisuus rakentavat aitoa kulttuurienvälisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kuuluminen kantaväestön rinnalla ”meihin” ja sitä kautta integroituminen suomalaiseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan vaativat panosta sekä minulta itseltäni että myös muilta: minun osani on osallistuminen, mukaan lähteminen; muiden taas osallistaminen ja mukaan ottaminen. Molemmat ovat yhtä tärkeitä positioita vastavuoroisessa, tasavertaisessa ja voimauttavassa dialogissamme. Ei jäädä eikä jätetä yksin.

Kun siis pääsen ihan omana itsenäni, taitoineni ja puutteineni, osaksi tätä yhteistä yhteiskuntaamme, keskinäinen vuorovaikutuksemme lisääntyy. Sen myötä luottamus kasvaa, ja parhaassa tapauksessa myös eri väestönosien keskinäiset ennakkoluulot vähenevät. Paras visio tällöin on, että syrjäytyminen ja turhautuminen vähenevät ja että yksinäisyys ja arvottomuuden tunne hälvenevät. Näin myönteisesti ajatellaan esimerkiksi Etnisten suhteiden neuvottelukunnassa eli ETNO:ssa. Samaa tarkoitetaan, kun Matarassa puhutaan aktiivisesta kansalaistoiminnasta, välittämisestä ja vapaaehtoistyöstä. Eikä tietystikään vain puhuta, vaan koko ajan toimitaan yhdessä näiden tärkeiden ja hieman idealististenkin tavoitteiden toteuttamiseksi.

Instituutioiden, infrastruktuurien ja päätöksentekojärjestelmien tunteminen on toki tärkeää, ja niistä pitää jakaa tietoa, mutta arkinen kanssakäyminen ihan tavallisissa vuorovaikutustilanteissa on vielä tärkeämpää. Haasteena on siis rohkaista itse kutakin yksilöä osallistumaan ja löytämään oman paikkansa. Siten saamme mahdollisimman monet erilaiset äänet kuuluville yhteisöissä, yhdistyksissä ja yhteiskunnassa. Muistetaanko tämä tulevissa kuntavaaleissa?

Maritta Stoor-Lehtonen
FM
Sisä-Suomen saamelaisyhdistys Rs Bárbmu ry:n jäsen
Keski-Suomen ja Pirkanmaan ETNO:n jäsen