Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Kun aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä, muistin hämärästi katsoneeni yhden televisiomainoksen nuoresta ihmisestä, joka kertoi yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista ja siitä, että miten muut ihmiset yrittävät auttaa. Hän sanoi, että yksinäisyys on niin sanottu väliaikainen tauti, joka ei poistu tuomalla toisia ihmisiä tutustutettavaksi. Televisiomainoksen nuoren sanoma viestii kaiketi siitä, että ihmisten määrä ei korvaa laatua. Yksikin ihminen riittää seuraksi yksinäiselle.

Yksinäisyys ei katso ikää, vaan se puhuttelee nykyään monia Suomen kansalaisia nuorista parikymppisistä yksinäisiin kotiäiteihin sekä mummoihin ja vaareihin. Aiheesta toukokuun Mataran aamukahveilla olivat puhumassa kolme asiantuntijavierasta: Sirpa Pekkarinen Yhdessä ei olla yksin -hankkeesta, ystävätoiminnasta vastaava toiminnanohjaaja Päivi Polvi Punaisesta Ristin Jyväskylän osastosta, ja aktiivieläkeläinen Olli Lehtonen, joka toimii vapaaehtoisena Punaisessa Ristissä ja vetää Miesten ystäväpiiriä.

Vanhojen ihmisten yksinäisyys ei ole ainoa huolenaihe nyky-yhteiskunnassa: nuoret ottavat yhteyttä, ja syynä voi olla esimerkiksi muutto opiskeluiden perässä Jyväskylään ja tukiverkoston puute.”, muistutti Polvi ja kertoi, että Punaisen Ristin ystävätoimintaan tulee yhä enemmän yhteydenottoja nuorilta opiskelijoilta, jotka eivät Jyväskylään muutettuaan tunne oloaan kotoisaksi ja haluavat laajentaa tukiverkostoaan ystäväpiirin toiminnan avulla.

Vapaaehtoiseksi ystäväksi lähteminen onkin yksi hyvä tapa lähteä lievittämään yksinäisyyttä. ”Molemmat osapuolet saavat esittää toiveita ystävän suhteen, minkä pohjalta yritämme löytää toisilleen sopivat ystävysparit.” Tavallisin ystävyspari on Polven mukaan nuori opiskelija ja kaupunkilaismummo. Muualta Jyväskylään muuttaneet opiskelijat hakevat pirteää ikäihmistä, joka on perillä Jyväskylän toiminnasta ja tapahtumista. ”itseasiassa ikäkään ei ole este ystävyydelle ja monien ystäväparien ystävyys onkin muuttunut todelliseksi ystävyydeksi”, Polvi iloitsee.

Lehtosen mukaan miehet eivät helposti lähde mukaan ryhmätoimintaan. Siksi hän perustikin vain miehille tarkoitetun ystäväpiirin. ”Naisten yksinäisyys huomataan nopeammin ja naiset ovat avoimempia hakemaan apua. Miehille avunpyyntö on suurempi kynnys kuin naisille.”, kuvaili Lehtonen. Miesten ystäväpiiri kokoontuu Punaisen ristin Sammonkadun tiloissa. Ryhmässä käy paljon omaishoitajamiehiä, sillä yksinäisyys korostuu silloin, kun toinen osapuoli ei sairautensa vuoksi kykene pitämään seuraa.

”Pienillä teoilla on merkitystä, esimerkiksi kadulla vastaantulijan tervehtimisellä”, muistutti Pekkarinen, joka luotsaa Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen juuri startannutta Yhdessä ei olla yksin -hanketta. ”Kaikki eivät löydä apua, mutta pienetkin teot voivat auttaa yksinäistä kestämään arkea”. Eräs mies yleisöstä totesikin olleensa yllättynyt, kun häntä tervehdittiin hänen tullessa paikalle. Aito kohtaaminen, pienikin, on tärkeää. Polvi luki vastaavanlaisen esimerkin ystäväparitoimintaan osallistuneen henkilön kokemuksesta. Hänelle on suuri merkitys sillä, että ihmisiset jäävät juttelemaan kadulla. Tästä huomaa, kuinka helppoa on pienellä eleellä ja teoilla tehdä yksinäisen päivästä edes hiukan parempi ja sosiaalisempi. Itsekin olen huomannut, että ventovieraiden ihmisten kanssa kadulla on helpompi jäädä juttelemaan varsinkin, jos vastaantulijalla on koira, joka haistaa vaatteistani omat koirani.

Aamukahvien aihe tuntui puhututtavan ja kahvittelijat kommentoivat asiantuntijoiden puheenvuoroja runsaasti. Yhdessä todettiin, että vaikka ympärillä on sosiaalista toimintaa, voi silti kokea olevansa yksin. Yksinäisyys on ihmisen itsensä kokema tunne, ja se voi ilmetä monessa eri muodossa: parisuhteessa, sinkkuna ollessa, työelämässä, työttömänä. Parisuhteessa esiintyvästä yksinäisyydestä ei vain puhuta yhtä aktiivisesti, kuin yksin elävien yksinäisyydestä. Pekkarinen toi esiin myös digiyksinäisyyden käsitteen. Maailman koko ajan digitalisoituessa etenkin vanhukset tarvitsevat apua hoitaessaan asioitaan. Avun pyytäminen voidaan tuntea häpeällisenä, mikä johtaa helposti yksinäisyyteen ja avuttomuuteen. Esimerkiksi ystävätoiminnassa ystävä voi auttaa vanhusta käyttämään digilaitteita.

Täytyy muistaa, että digitalisoituminen ei korvaa todellista ystävää. Tähän pätee aamukahvien lopuksi aforismilaatikosta ottamani mietelause: ”Uskollisen ystävän näkeminen rinnallaan vastoinkäymisen hetkellä tuottaa enemmän mielihyvää, kuin kirkas taivas merimiehille.”

 

Tuukka Eskelinen, harjoittelija
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry