Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Keski-Suomen maakunnassa asuu jo yli 8 500 vieraskielistä ja alueella puhutaan yli sataa eri kieltä. Tänne on perinteisesti muutettu muista maista pääasiassa työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella. Myös humanitäärisistä syistä Suomeen on saapunut viime vuosina entistä enemmän ihmisiä, eikä ihme, maailmassa on tällä hetkellä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan enemmän pakolaisia kuin koskaan aiemmin. Konfliktit, sodat ja luonnonkatastrofit ovat pakottaneet entistä laajemman joukon ihmisiä jättämään kotinsa ja etsimään turvaa joko oman maansa sisältä tai jostain toisesta maasta, myös Suomesta.

Näistä taustoista ja tarpeista lähti liikkeelle idea Yhdessä enemmän -hankkeelle, jossa keskityttäisiin hyvien väestösuhteiden edistämiseen, mahdollisuuteen saada tietoa ja neuvoa yhteiskunnasta uusille muuttajille sekä tukea kotouttamistyötä tekeville henkilöille tarjoamalla tietoa ja kokemusta mentoroinnin avulla.

Käynnistyttyään tammikuussa 2017 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana hankkeessa on saatu erityisen positiivisia kokemuksia väestösuhteita edistävistä toimista. Hankkeessa on järjestetty kevään aikana Jyväskylässä eri asuinalueilla sekä Viitasaarella erilaisia kohtaamistapahtumia, joissa alueen ihmiset ovat voineet tuoda myös omia ideoita ja toiveitaan esille. Monikielinen neuvonta on myös käynnistetty neljälle eri alueella. Monenlaista toimintaa on kevään aikana käynnistetty alueille, kuten kielikahviloita, ruokatapahtumia sekä järjestetty luontoretkeä ja piknik -tapahtumaa. Myös kielikaveritoimintaa on käynnistetty jossa kieltä voi oppia oman kielikaverin kanssa.

”Mitä se tällainen kirjoitus oikein on?”, hämmästeli eräs osallistuja kun hanketyöntekijämme Ahmed esitteli arabiankielistä kirjoitusta kielikahvilassa. Tästä lähti arabian alkeisiin tutustuminen ja kielikahvilan lopuksi sujuvasti jo tervehdittiin uudella kielellä. Kielikahviloissa tutustutaan nimensä mukaisesti eri kieliin. Kahviloissa on mahdollista vahvistaa kielitaitoaan tai kuten edellä, tutustua ihan uuteen kieleen.

On ollut ilo huomata kuinka kielikahviloissa ihmiset ovat spontaanisti myös verkostoituneet yhteisten harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden löydyttyä. Uusia ystäviä on kutsuttu jo heti harrastusten pariin ja sähköpostiosoitteita on vaihdettu. Ilman kohtaamista harvoin syntyy ymmärrystä erilaisuudesta ja yhtäläisyydestä!

Kesän kunniaksi päätettiin myös viljellä! Kesän viljelyryhmä käynnistyi Jyväskylän Kuokkalassa innokkaiden viljelyryhmäläisten muokatessa maata ja istuttaessa kasvimaalle kasviksia ja yrttejä. Pieni kesäsadekaan ei haitannut istutuspuuhia ja asiantuntevia neuvoja sateli puolin ja toisin ryhmäläisten jakaessa kokemuksiaan viljelystä niin Suomessa, Afganistanissa kuin Iranissakin. Osalle ryhmäläisistä kasvimaan perustaminen oli puolestaan ihan uusi asia ja ryhmässä jaettuja kokemuksia ja vinkkejä kuunneltiin tarkalla korvalla. Viljelyryhmä on kokoontunut kerran viikossa palstalle ja sadonkorjuu on jo ovella!

Syksyllä jatkamme kielikahvilatoimintaa sekä lähdemme toteuttamaan saatuja ideoita, kenties tiemme kohtaavat nuotioretkellä, valokuvauskerhossa, illallisella naapurin kanssa tai jonkun muun toiminnon parissa! Lämpimästi tervetuloa mukaan, voit seurata tapahtumiamme KYT ry:n kotisivujen (www.kyt.fi) kautta (hankkeet, Yhdessä enemmän)! Hankkeen toiminta-aika on 2017-2018.

Lämmöllä tervehtien
Yhdessä enemmän hanketyöntekijät Tiina, Anni ja Ahmed

 

Mataralla toimii erilaisten yhdistysten lisäksi melkoinen määrä erilaisia hankkeita, kuten PAIKKOverkko. Rahoittajia on useita STEA:stä ESR:ään ja muihin eurooppalaisiin rahastohankkeisiin. Lisäksi osa toimii kansallisen rahoituksen turvin. Yhdistysten kehittämistoiminta olisikin varsin suppeaa ilman näitä julkisia rahoitusmuotoja. Osa hankkeista vaatii myös kuntien mukana olemista – ison osan kehittämisestä kustantavat erilaisten rahoitusmuotojen edellyttämänä myös kunnat ja muut toimijat.

PAIKKOverkko on Euroopan Sosiaalirahaston ELY-keskuksen kautta rahoittama hanke, jossa merkittävä osa rahoituksesta tulee kunnilta ja kolmannen sektorin toimijoilta. Onpa mukana joitakin yrityksiäkin. Hankkeen kautta pyritään osaamistodistuksen avulla helpottamaan tekemällä oppivien koulupolkua niin, että tekemällä voi kehittää osaamistaan jo ennen opiskelujen aloittamista. Tavoitteena on vahvistaa tätä osaamisen tunnistamista niin, että ammatillisen koulutuksen uudistuessa tulevina vuosina suuri osa opiskelemaan hakeutuvista voisi esittää osaamistodistuksen, jonka avulla henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen olisi helppoa.

PAIKKO osaamistodistus perustuu ammatillisen peruskoulutuksen tutkintojen perusteisiin ja tarkemmin niissä määriteltyihin ammattitaitovaatimuksiin. Näitä ovat opetusalan henkilöstön lisäksi olleet laatimassa työnantajien ja työntekijöiden edustajat, joten ne pohjautuvat alalla omaksuttuihin yleisiin käytäntöihin. Kaikkien osapuolten kannalta on hyvä, jos osaamistodistuksen avulla voidaan koulutuspolkua suoristaa ja lyhentää.

Työmme koostuu yhteistyöstä hyvin erilaisten toimijoiden kanssa. Milloin joudumme pellolle tai navettaan, milloin konepajaan. Iloksemme vierailemme myös oppilaitoksissa ja seminaareissa, joissa käymme kertomassa osaamisen tunnistamisen ilosanomasta erilaisille yleisöille. Tänä syksynä ovat vuorossa mm. Kainuun sosiaalisen kuntoutuksen ja työllistämisen päivät Kuhmossa, Pohjoisen Suomen tuetun oppimisen päivät Oulussa, Synergia-seminaari Hämeenlinnassa – ja onhan noita.

Hanketyön parhaita puolia on hyvät yhteistyökumppanit, muuntuva ja monipuolinen työ ja itsenäisyys. Matarassa hyvä työyhteisö kruunaa vielä kaiken. Ongelmiin löytyy ratkaisu usein yhteisessä kahvipöydässä tai ainakin ongelmasta kertominen puolittaa ongelman. Suuri asia on myös toisten saavutuksista iloitseminen ja toinen toisensa tukeminen muissakin kuin työasioissa. Itsenäisyys ei näin pääse kehittymään yksinäisyydeksi – ja sitä vartenhan tämä koko Matara on olemassakin.

Susanna Uusitalo
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry
Projektipäällikkö, PAIKKOverkko-hanke

Bingo-kone

”48, 56, 9, 19…” kaikui Mataran aulassa, kun Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry: yhteisökoordinaattori Minna Rajalin luetteli bingoemännän roolissa numeroita. Matarassa pelattiin rentoa juhannusbingoa. Tilaisuus oli avoin kaikille ja paikalle olikin saapunut viitisentoista innokasta pelaajaa. Myös osa Mataran työntekijöistä oli mukana pelaamassa. ”Olen täällä nyt ensimmäistä kertaa” kertoo Satu-Maria Virtanen, Jyvässeudun Invalidit ry:n puheenjohtaja. ”Tämä on rempseä tilaisuus”, hän toteaa.

Myös KYT:n kehittämispäällikkö Tiina Sivonen oli mukana ensimmäistä kertaa ja yllättyi suuresti saadessaan bingorivin täyteen. Bingon saatuaan, se tarkistettiin tuomareiden silmien alla. Voittajat saivat suun makeaksi, sillä palkintoina oli ainakin lakua. Sivonen tietää kertoa, että Mataran bingoissa väkiluku vaihtelee. ”Bingot ovat avoimia kaikille pelailusta kiinnostuneille, ei tarvitse olla muuten mukana Mataran toiminnassa tai töissä täällä” sanoo Minna Rajalin. ”Bingoilu on hyvää aivojumppaa kaikille”.

Seuraava Mataran bingo on järjestetään 25.10. ja JouluBingo on tulossa jouluviikolla.

Tuukka Eskelinen, harjoittelija
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry

Kun aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä, muistin hämärästi katsoneeni yhden televisiomainoksen nuoresta ihmisestä, joka kertoi yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista ja siitä, että miten muut ihmiset yrittävät auttaa. Hän sanoi, että yksinäisyys on niin sanottu väliaikainen tauti, joka ei poistu tuomalla toisia ihmisiä tutustutettavaksi. Televisiomainoksen nuoren sanoma viestii kaiketi siitä, että ihmisten määrä ei korvaa laatua. Yksikin ihminen riittää seuraksi yksinäiselle.

Yksinäisyys ei katso ikää, vaan se puhuttelee nykyään monia Suomen kansalaisia nuorista parikymppisistä yksinäisiin kotiäiteihin sekä mummoihin ja vaareihin. Aiheesta toukokuun Mataran aamukahveilla olivat puhumassa kolme asiantuntijavierasta: Sirpa Pekkarinen Yhdessä ei olla yksin -hankkeesta, ystävätoiminnasta vastaava toiminnanohjaaja Päivi Polvi Punaisesta Ristin Jyväskylän osastosta, ja aktiivieläkeläinen Olli Lehtonen, joka toimii vapaaehtoisena Punaisessa Ristissä ja vetää Miesten ystäväpiiriä.

Vanhojen ihmisten yksinäisyys ei ole ainoa huolenaihe nyky-yhteiskunnassa: nuoret ottavat yhteyttä, ja syynä voi olla esimerkiksi muutto opiskeluiden perässä Jyväskylään ja tukiverkoston puute.”, muistutti Polvi ja kertoi, että Punaisen Ristin ystävätoimintaan tulee yhä enemmän yhteydenottoja nuorilta opiskelijoilta, jotka eivät Jyväskylään muutettuaan tunne oloaan kotoisaksi ja haluavat laajentaa tukiverkostoaan ystäväpiirin toiminnan avulla.

Vapaaehtoiseksi ystäväksi lähteminen onkin yksi hyvä tapa lähteä lievittämään yksinäisyyttä. ”Molemmat osapuolet saavat esittää toiveita ystävän suhteen, minkä pohjalta yritämme löytää toisilleen sopivat ystävysparit.” Tavallisin ystävyspari on Polven mukaan nuori opiskelija ja kaupunkilaismummo. Muualta Jyväskylään muuttaneet opiskelijat hakevat pirteää ikäihmistä, joka on perillä Jyväskylän toiminnasta ja tapahtumista. ”itseasiassa ikäkään ei ole este ystävyydelle ja monien ystäväparien ystävyys onkin muuttunut todelliseksi ystävyydeksi”, Polvi iloitsee.

Lehtosen mukaan miehet eivät helposti lähde mukaan ryhmätoimintaan. Siksi hän perustikin vain miehille tarkoitetun ystäväpiirin. ”Naisten yksinäisyys huomataan nopeammin ja naiset ovat avoimempia hakemaan apua. Miehille avunpyyntö on suurempi kynnys kuin naisille.”, kuvaili Lehtonen. Miesten ystäväpiiri kokoontuu Punaisen ristin Sammonkadun tiloissa. Ryhmässä käy paljon omaishoitajamiehiä, sillä yksinäisyys korostuu silloin, kun toinen osapuoli ei sairautensa vuoksi kykene pitämään seuraa.

”Pienillä teoilla on merkitystä, esimerkiksi kadulla vastaantulijan tervehtimisellä”, muistutti Pekkarinen, joka luotsaa Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen juuri startannutta Yhdessä ei olla yksin -hanketta. ”Kaikki eivät löydä apua, mutta pienetkin teot voivat auttaa yksinäistä kestämään arkea”. Eräs mies yleisöstä totesikin olleensa yllättynyt, kun häntä tervehdittiin hänen tullessa paikalle. Aito kohtaaminen, pienikin, on tärkeää. Polvi luki vastaavanlaisen esimerkin ystäväparitoimintaan osallistuneen henkilön kokemuksesta. Hänelle on suuri merkitys sillä, että ihmisiset jäävät juttelemaan kadulla. Tästä huomaa, kuinka helppoa on pienellä eleellä ja teoilla tehdä yksinäisen päivästä edes hiukan parempi ja sosiaalisempi. Itsekin olen huomannut, että ventovieraiden ihmisten kanssa kadulla on helpompi jäädä juttelemaan varsinkin, jos vastaantulijalla on koira, joka haistaa vaatteistani omat koirani.

Aamukahvien aihe tuntui puhututtavan ja kahvittelijat kommentoivat asiantuntijoiden puheenvuoroja runsaasti. Yhdessä todettiin, että vaikka ympärillä on sosiaalista toimintaa, voi silti kokea olevansa yksin. Yksinäisyys on ihmisen itsensä kokema tunne, ja se voi ilmetä monessa eri muodossa: parisuhteessa, sinkkuna ollessa, työelämässä, työttömänä. Parisuhteessa esiintyvästä yksinäisyydestä ei vain puhuta yhtä aktiivisesti, kuin yksin elävien yksinäisyydestä. Pekkarinen toi esiin myös digiyksinäisyyden käsitteen. Maailman koko ajan digitalisoituessa etenkin vanhukset tarvitsevat apua hoitaessaan asioitaan. Avun pyytäminen voidaan tuntea häpeällisenä, mikä johtaa helposti yksinäisyyteen ja avuttomuuteen. Esimerkiksi ystävätoiminnassa ystävä voi auttaa vanhusta käyttämään digilaitteita.

Täytyy muistaa, että digitalisoituminen ei korvaa todellista ystävää. Tähän pätee aamukahvien lopuksi aforismilaatikosta ottamani mietelause: ”Uskollisen ystävän näkeminen rinnallaan vastoinkäymisen hetkellä tuottaa enemmän mielihyvää, kuin kirkas taivas merimiehille.”

 

Tuukka Eskelinen, harjoittelija
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry